Tarina eepos

Link to English language version

7.6.2020 

1. 

Meillä on takanamme, mitä suurinta tapahtumaa, josta emme itse ole tietoisia. Tämä kaikki on kuitenkin todellisuutta, emmekä voi sitä sulkea pois tiedoistamme, vaikka siihen käsiksi pääseminen onkin toisinaan lähes mahdotonta.  

Mistään emme kykene löytämään kuin palasia tästä kaikesta menneestä ja unohdetusta, mutta näitä palasia kootessamme voimme saada vivahteita tästä kaikesta, jota on ollut aikain saatossa.  

2. 

Olemme kuin maailman ihmeitä kokevia tekijöitä, joiden uraauurtavat toimenpiteet muokkaavat meidän omaa maailmaamme ja muita maailmoita. Itsellemme asioita tehdessämme, saamme myös muille asioita aikaan.  

3. 

”Kun maailma luotiin, saimme aikaan hyviä tekijöitä, toteuttamaan kaikkea tarvittavaa toimintaa”, ovat sanat Luojaltamme. Mistään emme voi tuntea tällaista ajankohtaa, kuin Luojan avulla, tai sen mistä Luoja maailmat on luonut. 

4. 

Kuin tyhjästä hän on luonut tämän maailman, jossa hän käyttänyt on apunaan toista olentoa, joka taasen hänen teoistaan luotu on. Mitään ette tälle voi, kuin iloita tai kyyneleitä tälle vuodattaa. 

5.  

Mitä on tapahtunut meidän aikaisemman maailman aikaan, ennen jäitä joita maa päällään kantoi? Tällaiset tarinat tuovat tiedon toisesta ajasta, josta voi sanoa kaiken jääneen unholaan. Näiden aikojen tiedot ovat suuren verhon takana. 

6. 

Gunnar teki ihmeitä, hän löysi satumaan. Mitä Gunnar tällä sai aikaan, on suurinta ihmeidentekoa, mitä voimme kuvitellakaan. 

7.  

Satumaa, mistä tarinat kertovat, mistä kukaan enää muista ei.  

Me kaikki elämme täällä, olemme tuomittuja elämään ja kuolemaan. Ihmeelliset ovat tiemme, mutta kaikkea emme tietää voi.  

Kun me olemme täällä eläneet muinoin, saimme kokea mitä hirveintä sekä mitä ihaninta aikaa. Aikaan saatossa, kun emme muuta voi kuin olla ja elää, niin kauan kuin aikaa meille annettu on. 

Tarinamme kertoo kuolleista ja elävistä, emme tiedä näistä ajoista kuin tarinoiden avulla. Tarinoiden, joiden väri musta on, sekä värikäs aina kun sille tilaa vain on.  

Tarinamme on kertomus jälkeen ajan, jolloin jäitä oli sekä ennen kuin jäitä tuli. Tämä aika on rikas ja raivokas, meidän ihmisten, eläinten aikaa kuin myös luonnon ja kiven. Kiven joka jäljellä on, tästä kaikesta tietävä on, mutta myös sielujemme meidän sisin tästä kaikesta tietoinen on.  

Tarina maailman ajasta, jonka alueella (Longobardia?) tapahtui, me olemme tehneet siitä paljon kertomuksia jo, emme tiedä tästä kuin hyvin vähän, joten uudet tarinat ovat meitä kaikkia rikastuttavia.   

Silloin oli myöhempi-ihmisiä, alkuihmisiä, hentoihmisiä, suurihmisiä ja pienihmisiä. Heillä kaikilla oli omat alueensa, ja kaupunkinsa, linnoitteensa, tiensä, peltonsa, työkalunsa, eläimensä ja aseensa. Jotakin näistä ajoista kuulla kertovan voimme, mutta kaikki kadonnut on tästä ajasta, joka ammoin ollut on. 

Kun tiedämme, miten tämä kaikki alkoi, puhutaan jäiden lähdöstä, kun tiedämme, miten tämä päättyi, puhutaan jäiden saapumisesta. Ennen muinoin, kun maa päällään rikkautta kantoi, ennen jäätä, joka kauhea on. 

Mistä pääsemme alkuun tässä kertomuksessa. No aloitetaan tämä verhon tuolta puolen, missä maailmoissa tuo kaikki alkanut on. Ensin tämä olento ja tuo toinen olento yhdessä kaikkea luoneet ovat. Myös ihmiset kuin planeetat. He ja monet muut toiset mutta samankaltaiset, tähän planeettaamme tykästyneet olivat ja meidät tänne saattoivat, jo ennen aikaa kertomuksemme.  

Täällä tarpeen oli luoda, luoda ja luoda, niin pienimmät kuin suuremmatkin, jotta kaikki valmista on. Saada meille aikaan maailma, jossa kaikkea kokea voi ja näin rikastuttaa kaikkea mitä muuallakin on. 

Olemme saaneet tämän kaiken lahjaksi, jotta saamme aikaan toisia meitä ja kaikkea tätä lisää rikastuttaaksemme.  

27.6.2020 

Tuo tarina ihmeellinen, ajoista ammoisista. Kun miehet tuonelan täällä elivät ja ruhtinaat taivaiden täällä kuolivat. Oli mitä suurinta ihanuutta ja mitä suurinta kauheutta, maan päällä täällä. Kun orjuus ja väkivalta kasvoi se kaikki tuomituksi tuli ja katosi. Jään alla ja aikain runtelemana. Emme tästä jälkiä enää löytää voi, vaan se kaikki tuolta puolen saatava on. Alla tämän taivaan, ja yllä tämän puhtoisen planeetan.  

Mistä tietäisimme tästä ajasta, no mistä muualtakaan kuin henkimaailmasta. Tuolta puolen, missä kaikki tallessa on. Voimme tietää noista ajoista ammoisista, vain jos oikeutta tällä edistää voimme. Oikeutta, jota tarve rakastaa on. 

Alussa tarinassamme on yksi, joka tämän kaiken on aloittanut, ja toinen, joka tässä työssä mukana itsellään ollut on. He tekivät tämän kaiken, mutta tarinamme ei tätä muinaisinta aikaa koske. Tarinamme kertoo paljon myöhemmästä ajasta, ajasta ennen jäitä ja ajasta jälkeen jäiden. Nämä kaksi täällä edelleen mukana olleet ovat, yllä Tuonelan ja alla Taivaan.  

Kun katsomme tätä kaikkea ammoista, mukana on ollut myös muita, jotka ihailtavina täällä elossa mukana olleet ovat. Yhtä lukuisina kuin keitaat aavikolla, siis harvemmin kuin taas tästä lukuisemmat enkelimme, joita kuin puita metsässä on. Myös muita tässä mukana on, kaikkein hirveimmät toisille, demonit, joita kuin tähtiä taivaalla on. Sitten on vielä joitakin, joita ihmisiksi kutsutaan. Heitä kuin hiekkaa aavikolla on, ja kauheita määrässään vääryyden, mutta toisaalta miellyttäviä kuin kedon kukat.  

Aloitetaan tarinamme kertomalla nimet näistä, joista tässä tarinassa kerromme. Oli Serom, jolla paljon annettavaa on. Mervol, josta tarinamme kaikkein paljastavin on. Oli Keplem, josta kellään ei juuri tietämystä ole. Sitten oli paljon muita, jotka tarinamme mukanaan tuo.  

4.7.2020 

Melvor teki työtään kaiken vääryyden rangaistakseen armottomuudella, Keplem toimi apurina kaikessa merkityksellisessä ja Serom toi ideoita, miten uutta luotaisiin. Oli alueita, joissa eli erilaisia ihmisiä. Suurihmiset elivät pienemmissä yhteisöissä, kuin muut, ja pienihmiset suojautuivat linnoituksiinsa. Hentoihmiset kehittivät älykkäitä suunnitelmia, alkuihmiset pyrkivät pärjäämään muille kehittämällä asevoimiaan ja myöhempi-ihmiset pyrkivät parhaimpansa mukaan tulla toimeen kaikkien lajien kanssa.  

Oli Atlantis, jossa tapahtui paljon kaikkea. Valmar toisella mantereella lännessä, jossa elettiin hieman eri tavoin kuin itäisen mantereen läntisessä osassa Tirnauelissa, johtuen myös lajien jakaantumisesta eri alueille eri tavoin. Eteläisessä Isnoldunissa pyrittiin kaiken kattavaan ylemmyyteen, kun taas pohjoisen Gondlinissa kehitettiin loistokasta elämää. Gorwulissa tehtiin valloitussuunnitelmia toisten suhteen ja Askalissa pyrittiin edistämään kaikkien muiden asettamien esteiden purkamiseen, muiden alueiden hallintaan saamiseksi. Lisäksi oli monia suurempia ja pienempiä yhteiskuntia. 

5.7.2020 

Kun jäät lähtivät ja tarinamme aika alkoi, oli maa vielä routainen ja kylmyys vallitsi edelleen. Toisinaan ihmiset vaelsivat pohjoisemmaksi, vain huomatakseen maan olevan autiota tundraa, jossa oli jään jättämiä jälkiä. Suuria kiviä lojui siellä täällä ja oli paljon vettä, muttei juurikaan kasvillisuutta tai ruokaa saatavilla myöskään eläimistä. Näiltä retkiltä tultiin useammin takaisin, eikä asutusta saatu aikaan niin karulle seudulle kuin jään jälkeinen maa oli. 

Eteläisemmillä alueilla oli myös ilmaston muutoksen aikaansaamaa epävarmuutta. Ihmisiä vaelsi alueilta toisille etsien parempia elinolosuhteita. Toisaalta eräät legendat kertoivat ajasta, jolloin jäätä ei ollut ollut, ja siten ihmiset osasivat odottaa jäiden lähtöä, joka toimi niin rajoittavana ilmiönä kaikille maan asukkaille.  

Eräiden näiden tarinoiden mukaan, näiden kansojen koti oli siellä missä jää oli ollut, ja tämä aika jäiden lähdettyä nähtiin toiveikkaasti mahdollisuutena palata takaisin alueille joilla kansojen alkuperäinen koti sijaitsi. Tarinat kertoivat suurista metsistä ja rikkaudesta, jota jään ennen peittämä maa oli päällään kantanut.